Paljassaare on niemi Pohjois-Tallinnassa, Paljassaaren ja Tallinnanlahden välissä, Paljassaaren taajamassa. Paljassaaren niemimaa muodostui ihmisen toiminnan seurauksena. Vuosina 1912–1917 Tükipealaisen niemimaan ja Väike Paljassaaren välinen salmi täytettiin uuden sotilassataman (Peeter Suuren sataman) rakentamisen yhteydessä ruoppauksesta saadulla maalla. Vuonna 1921 Väike ja Suur Paljassaare yhdistettiin rautatiepadolla. 1950-luvulta lähtien Suur Paljassaare on ollut yhteydessä mantereeseen aluksi kaatopaikan, sotilastien ja myöhemmin jätevedenpuhdistamon rakentamisen kautta. Niemellä sijaitseva suojelualue on yleiseurooppalaisesti tärkeä lintujen suojelualue, jossa on rekisteröity 229 lintulajia. Niemi on pääosin kosteikkoa, jota peittää tiheä pensasto, ruoko ja korkea ruoho.
TEHTÄVÄ
AS Tallina Vesi -yhtiön vedenkäsittelylaitos sijaitsee Paljassaaren keskiosassa. Puhdistettu vesi johdetaan kolmen 1200 mm:n putken kautta niemimaan pohjoisosassa sijaitsevaan rantakaivoon ja sieltä Tallinnanlahteen. Putket asennettiin vuosikymmeniä sitten ja ne ovat lähestymässä käyttöikänsä loppua. AS Tallinna Vesi haluaa rakentaa uuden putkilinjan. Tätä varten on tiedettävä olemassa olevan putkilinjan tarkka sijainti ja syvyys, jotta uusi putkilinja voidaan suunnitella. Vanhan putkilinjan sijainnista on tietoa, mutta tämä tieto ei ole luotettavaa, koska sitä ei ole tarkistettu. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkistaa satunnaisesti olemassa olevan putkilinjan sijainti ja syvyys. Koko reitti oli noin 2,5 km pitkä ja kulki osittain erittäin märällä ja umpeenkasvaneella alueella. Tutkimuksen suorittamiseksi oli löydettävä sopivat paikat maatutkalla tehtävää tiedonkeruuta varten.
RATKAISU
Koska alustavien tietojen mukaan putkilinja saattoi sijaita paikoin hyvin syvällä, 4–5 metrin syvyydessä, päätettiin käyttää matalataajuista maatutkaa. Valittu tutka oli CrossOver730, jossa on kaksi taajuutta: 70 MHz ja 300 MHz. Alempi taajuus mahdollistaa jopa 20 metrin syvyyden maaperästä riippuen ja korkeampi taajuus jopa 5 metrin syvyyteen. CO730 on jäljittävä tutka ja voi kerätä tietoja jopa erittäin epätasaisella maaperällä. Aiemmin valituissa paikoissa maatutkaa ajettiin kohtisuoraan putkilinjan yli ja jokaisen putken keskipiste merkittiin. Merkittyjen pisteiden koordinaatit tallennettiin Leica RTK GNSS:llä. Lisäksi kaikkien putkien yli skannattiin pitkiä profiileja kohtisuoraan, jotta kaikkien putkien sijainnin syvyys voitiin myöhemmin määrittää tiedonkäsittelyn aikana.
TULOS
Putkilinja tunnistettiin yhteensä noin 90 pisteestä tutkimusalueella. Kaikki mitatut pisteet syötettiin QGIS-ohjelmistoon. Pisteiden sijainteja verrattiin olemassa oleviin tietoihin putkilinjan sijainnista. Kävi ilmi, että olemassa olevat tiedot eivät vastanneet totuutta kovin pitkälti. Joissakin paikoissa putken todellinen sijainti oli jopa 20 metriä siitä paikasta, jossa sen tiedettiin sijaitsevan. Lisäksi maatutkalla skannattiin pitkiä profiileja 14 paikassa. Tämän prosessin aikana kerättyä raakadataa käsiteltiin erityisellä GPR Slice -ohjelmistolla. GPR Slice on ammattilaisohjelmisto, jonka avulla voidaan käsitellä raakadataa käytännössä kaikilta maatutkien valmistajilta. Käsitellystä datasta tehtiin radargrammeja eli maan pystysuuntaisia leikkauksia. Radargrammeissa maan alla sijaitsevat putket näkyvät hyperboleina. Hyperbolen huippu on putken yläosa, ja putken syvyys maanpinnasta määritettiin tämän perusteella. Vaikka saatavilla olevien tietojen mukaan putkilinjan piti sijaita noin 4-5 metrin syvyydessä, maatutkatutkimus ei vahvistanut tätä. Useimmissa paikoissa putkilinja sijaitsi alle kahden metrin syvyydessä. Syvin kohta oli noin 3 metriä, ja useissa paikoissa putki oli alle metrin syvyydessä.
Tutkimuksessa käytetty ImpulseRadarin CrossOver CO730
Paljassaaren paineputken tutkakuva