Pühalepan pyhäpaikka sijaitsee Hiiumaalla, Pühalepan kylässä, Otimäellä. Pyhäpaikan alkuperä on ajoitettu 1920-luvulle arkeologi Erik Laidin toimesta. Hänen arvionsa mukaan se on peräisin ensimmäiseltä vuosituhannelta eKr. Kulttuurimuistomerkkirekisterin tietojen mukaan muistomerkki on peräisin ensimmäiseltä vuosituhannelta eKr. Pyhäkön itäpuolella on muinaisia pronssikauden kivihautoja. Pyhäkön keskellä, nelikulmaisella, noin 1500 m2 kokoisella, maasta parikymmentä senttimetriä alemmalla tasanteella sijaitsee suuri pyramidinmuotoinen kivikasa. Suuret maakivet ovat epäsäännöllisesti kasattuina. Kasan ympärysmitta on noin 7 m, korkeus luoteesta 2,7 m. Nelikulmaisen alueen reunoilla on suurempia kiviä. Pyhäkön eteläosassa on noin 3600 m2:n suuruinen avoin alue, johon ei ole tähän mennessä kiinnitetty erityistä huomiota, koska ulkoisesti se näyttää tavalliselta niityltä. Pyhäkön alkuperästä, tarkoituksesta ja käytöstä on useita legendoja eri aikakausilta. Pühalepan pyhäkkö on suojeltu, mutta sitä ei ole koskaan tutkittu arkeologisesti.
TEHTÄVÄ
Useat Pühalepan kylän asukkaat ja tutkimusalueen maanomistajat ovat vuosien varrella yrittäneet selvittää pyhäkön ja siellä sijaitsevien kohteiden alkuperää. Maatutka tutkimuksen tehtävänä oli löytää maaperästä mahdollisia maanalaisia rakenteita, käytäviä, onteloita ja esineitä, jotka voisivat auttaa selvittämään pyhäkön alkuperää tai käyttötarkoitusta.
RATKAISU
Koska tutkimuksen tehtävänä oli saada mahdollisimman tarkka kuva maan sisästä, käytettiin tietojen keräämiseen pääasiassa 3D maatutkalla Raptor. Tarkkaan paikannukseen käytettiin CHCNAV i90 RTK GNSS -laitetta. Korjauksia varten käytettiin Hades OÜ:n kiinteää verkkoa. Kerätyt maatutkan tiedot käsiteltiin ja visualisoitiin GPR Slice -ohjelmistolla.
Tiedot kerättiin ja käsiteltiin kahdessa osassa. Ensimmäinen osa oli hiie eteläpuolella sijaitseva noin 3600 m2:n suuruinen avoin alue, jonka maaperä oli epätasainen (maaperä piti tasoittaa maatutka tutkimusta varten). Toinen osa oli hiie keskellä sijaitseva noin 1500 m2:n suuruinen alue, joka koostui megaliittirakennelmista ja niiden välisestä alueesta. Alue sijaitsi muutamia kymmeniä senttimetrejä muuta pyhäkköaluetta alempana ja sen maaperä oli tasainen.
TULOKSET
Koska ensimmäisen tutkimuksen maaperä oli hyvin epätasainen, se vaikutti myös tutkimuksen tulosten laatuun. Tästä huolimatta siellä havaittiin ja kartoitettiin useita mielenkiintoisia asioita. Noin 80 senttimetrin syvyydestä maaperästä tuli näkyviin suuri pyöreä rakenne. Lisäksi keskellä ympyrää näyttää olevan jonkinlainen esine. Alle puolen metrin syvyydestä maaperästä tuli näkyviin luoteis-kaakkoon suuntautuva viiva. Se näyttää olevan ainakin osittain ontelo. Kyseessä voi olla maaperän halkeama tai käytävä, joka alkaa pyhäkön kaakkoiskulmasta ja johtaa megaliittirakennelmaan. Lisäksi alueella oli maaperässä useita esineitä, jotka olivat osittain metallia.
Tutkimusalueen toisessa osassa, megaliittirakennelman välittömässä läheisyydessä, maaperä oli tasainen. Kulttuurimuistomerkkirekisterin mukaan kyseessä on ”maasta puhdistettu kivi-alue”. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että kyseessä ei voi olla luonnollinen kivi-alue, vaan nämä kalkkikivilaatat on asetettu sinne ihmisen toimesta tuhansia vuosia sitten. Suoraan kalkkikivilaattojen alla, noin 40 cm syvyydessä maaperässä, on selkeit viivoja. Näitä viivoja tutkittiin useista eri kulmista, ja ne ovat suurella todennäköisyydellä ihmisen tekemiä. On mahdollista, että tässä paikassa oli aikoinaan pelto ja nämä ovat kyntöjälkiä, eli kalkkikivilaatat on kuljetettu pellolle ja niiden päälle on rakennettu megaliitti. On kuitenkin myös
Maatutkalla löydettyjen maanalaisen renkaan ja viivojen sijainnit
40 cm syvyydessä maanpinnasta, laatta-laattojen alla olevat viivat
Infotaulu Pühalepan pyhäkössä