Virossa, Latviassa ja Liettuassa salaojajärjestelmät rakennettiin pääasiassa Neuvostoliiton aikana, ja niiden tarkoituksena oli poistaa ylimääräinen vesi pelloilta ja niityiltä. Viranomaiset ovat vastuussa salaojajärjestelmistä ja säilyttävät vanhoja piirustuksia ja kaavioita järjestelmistä. Valitettavasti käytännössä mikään vanhoista piirustuksista ei vastaa todellisuutta. Vanhoihin piirustuksiin ei voida luottaa esimerkiksi aurinkovoimaloiden rakentamisessa tai muissa kohteissa, joissa on vaara salaojajärjestelmän vaurioitumisesta kaivutöiden yhteydessä. Tällaisilla alueilla töiden suorittamiseen tarvitaan viranomaisten lupa.
TEHTÄVÄ
Maatutka tutkimuksen tehtävänä on kartoittaa tarkasti maanalaiset salaojajärjestelmät. Vuosien varrella olemme kartoittaneet uudelleen maanalaiset salaojanputkia tuhansilla hehtaareilla Baltian alueella.
Maatutkalla saatujen tietojen ansiosta maanomistajat pystyivät toteuttamaan haluamansa kehitystyön, koska viranomaiset myönsivät luvan mittaustulosten perusteella.
RATKAISU
Koska salaojanputket sijaitsevat yleensä osissa ja voivat kulkea useaan suuntaan, edeltää se kartoitusta ennen kenttätyötä. Vanhat piirustukset ja kaaviot tutkittiin, siirrettiin nykyaikaisille kartoille ja putkien mahdolliset sijainnit vektoroitiin. Kenttätyöhön käytettiin ruotsalaisen ImpulseRadar maatutka PinPointR tai CrossOver. Sen avulla paikannettiin salaojanputkien tarkat sijainnit maaperässä. Maatutkan löytämään putkien sijainnit tallennettiin tutkalla ja Emlid Reach 2 GNSS -laitteella.
TULOKSET
Maatutkaluotauksen tuloksena mitattiin salaojanputkien sijainnit ja niiden likimääräinen syvyys. Tarkasti mitatut putkien sijainnit tuotiin GIS-ohjelmistoon, jossa luotiin uusi ja tarkka salaojajärjestelmän kartta. Lisäksi laadittiin tutkimusraportit, jotka maanomistajat toimittivat viranomaisille.
Historiallinen salaojajärjestelmän kartta
Maatutkalla kartoitettu salaojajärjestelmä
Salaojanputket maan pystyleikkauksessa (radargrammi)